Kohtuullista kulttimainetta klubeilla nautiskeleva porilainen Nuoret vihaiset miehet julkaisi jo viime vuoden puolella ensimmäisen pitkäsoittonsa. Mustaa huumoria uhkuva ja monituisesti tyylittelevä, eri musiikinlajien välillä tasapainoileva Maailmanloppua odotellessa ei kuitenkaan tekijöidensä mukaan ole teemalevy. Rumba päätti ottaa selvää, miten vihaisia Nuoret vihaiset miehet itse asiassa ovatkaan.

Punkkia, reggaeta, kansanmusiikkia, hc:ta, suomirockia ... te ette kovin helpolla kuulijaa päästä. Basisti Höntsä ja laulaja Make, miksi tämä kaikki sälä?
- Mekin aloitettiin kolmen soinnun sahaamisesta, mikä olikin aluksi hyvä, kun jokainen oli soittanut sen mitä oli soittanut. Kun taito karttuu ja osaaminenkin karttuu, niin miksei sitä käyttäisi ronskisti hyväksi. Kun ennen jokainen biisi oli ehkä samanlainen, niin nyt ollaan pyritty siihen, että joka biisissä olisi jotain erilaista. Näin kuuntelijakin löytää levystä tarkemmalla syynillä aina jotain uutta. Niin, kyllähän täältä monenlaista kieroilua täältä löytyy, on konehässäkkää ja väliosaa...
- Ne on oikeastaan ihan oman mielen piristykseksi, kun siihen kolmen soinnun veivaamiseen kyllästyi. Tätä me ollaan kuitenkin aina haluttu. Mutta ei muutos ole loppujen lopuksi ollut yhtään tietoista tai väkinäistä, vaan tässä vuosien varrella itsekseen kypsynyt.

Vertaus YUP:hen taitaa olla aika ilmeinen?
- Onhan se saman kategorian bändi. Frank Zappa ja Jethro Tull ovat kuitenkin meidän suuria vaikuttajia. Ja mitä me itse diggaillaan, niin sellaisia on esimerkiksi Miljoonasade ja kaikki mitä Heikki Salo on tehnyt. Ja Ismo Alanko on yksi musiikillinen esikuva, tai siis Hassisen kone ja Sielun veljet.

Erilaisista elementeistä huolimatta melkoisen synkeä tunnelma säilyy halki koko levyn, mikä johtunee voimakkaasta sanoituksista. Vallitseeko nyt tosiaankin se maailmanlopun meininki, mistä te laulatte?
- Kyllähän nyt vallitsee sellainen tunnelma, ettei ihmiset paljon välitä mistään, että eletään kuin viimeistä päivää... Mutta ei se meidän elämänfilosofia noin angstinen ole, että tässä vaan maailmanloppua odotellaan. Kun levyä itse asiassa kuuntelee, niin onhan se helvetin iloinen Tämän tarkoituksena onkin herättää tekemään jotain, ettei se maailmanloppu sieltä tulisi. Kaikesta ironiasta ja huumorista huolimatta ei tässä mikään huumoribändi olla, ei mikään Lapinlahden linnut- tai Sleepy Sleepers -plagiaatti, että vähän vakavammalta pohjalta kuitenkin otetaan. Ollaan me kuitenkin yritetty pitää kiinni siitä mikä meidän linja alunperin oli, semmoinen kevyempi poppis. Välillä vähän synkistellään, välillä pistetään meininki vähän iloisemmaksi, ettei tarvitse pelkästään tuoppiin tuijottaa ja miettiä syntyjä syviä. Mikään teemalevy tämä siis ei ole, vaan jokainen biisi oma erillinen teoksensa!

Onko utopistista odottaa Nuorten vihaisten miesten soittavan päivänpaisteisia ralleja tai hempeitä rakkausballadeja?
- No ei, ollaanhan me niitäkin soitettu vuosien varrella...tämä levy on näyte tämänhetkisestä systeemistä. Esimerkiksi joillain keikoilla on soitettu pari settiä, joista ensimmäinen akustisesti ja se sävy on tietysti tyystin erilainen, mitä levyllä on. Niissä seteissä on jopa aika paljon jatsia ja kepeämpää, iloisempaa meininkiä. Kyllä meistä löytyy erilaisia puolia tarpeen mukaan. Levylläkin on parodiabiisi Etnoperkele ja edellisellä levyllä oli Teknoperkele. Katsotaan nyt, mikä asia on seuraavaksi tapetilla - todennäköisesti se tulee olemaan Diskoperkele. Me ollaan kuunneltu paljon 70-luvun diskoa ja se on villiinnyttänyt aika lailla, että voi olla, että siitä tarttuu seuraavalle levylle jotain. Ja uudet biisit on lähinnä diskopunkkia, ainakin tanssittavampaa joka tapauksessa.

Te olitte aikoinaan mukana rockskaboissa, oletteko vielä jaksaneet pyöriä niissä?
- Joo, rockin SM:ssä oltiin 1994 finaalissa, ja se olikin ihan hyvä ponnahduslauta omalla tavallaan. Nyt sen jälkeen ollaan ainoastaan oltu tässä Maple Musicin kisassa, ihan vaan sen takia, että jos sattuisi saamaan sellaistakin voimaa taakse. Ei se kiinnosta, että pääsee sinne kisoihin esiintymään, vaan pelkästään se täky mikä siellä on takana. Olihan meillä tästäkin levystä puolen vuoden keskustelut erään suomalaisen levy-yhtiön kanssa, mutta ne venyi ja venyi, niin sitten me julkaistiin tää itse.

Kukapas sitten vastaa biisinteosta?
Biisit syntyy siten, että basisti säveltää kaikki biisit ja me kaksi sanoitetaan kimpassa. Ollaan me muutenkin vähän tämmöiset Jiri ja Luri, eli kyllä me tätä projektia pyöritetään pääsääntöisesti kahteen pekkaan. Me taidettiin tämä bändikin alunperin pystyyn laittaa. Tässä kuussa tuli itse asiassa kahdeksan vuotta täyteen. Ja ehkä sitten kun ei olla enää nuoria, ollaan pelkästään NVM...